Iran: Mihin katosivat vaimo ja lapset?

posted in: iran, lähi-itä | 0

Tästä alkaa juttusarja kevään Lähi-Idän soolomatkastani. Lähi-Idän kiertomatkani alkoi virallisesti vasta Iranista. Tätä ennen olin kerennyt käydä jo Armeniassa ja Georgiassa pikaisilla stop-overeilla, mutta varsinainen matkani alkoi vasta noustuani Iraniin lähtevään lentokoneeseen.

Iraniin saavuin huhtikuun alussa lämpimänä hellepäivänä. Lentokoneessa päälläni oli vielä Armeniasta tutut ja turvalliset shortsit sekä toppi. Olin menossa hyvin konservatiiviseen muslimimaahan, mutta silti suurin osa naisista oli pukeutunut ihan tavallisiin länsimaalaisiin vaatteisiin. Monilla naisilla oli päällään sandaalit, ihonmyötäiset farkut ja hienompi naisellinen yläosa. Aivan miniminishortseja ei kenelläkään ollut päällä, mutta elimmehän vasta huhtikuuta eikä shortseilla olisi vielä välttämättä edes tarjennut. Lentokoneen laskeutuessa matkustajat alkoivat etsiä laukuistaan huiveja ja peittävämpiä asuja. Tuntui kuin olisin laskeutumassa jonnekin diktatuuria harjoittavaan valtakuntaan, missä kenenkään mielipiteellä tai idealla ei olisi mitään arvoa. Jokaiseen asiaan olisi ainoastaan yksi oikea vastaus, minkä herra diktaattori päättää itse ilman muiden mielipiteiden huomioimista.

Lentokoneen laskeuduttua minulla oli päälläni aikaisemmin Jordaniasta ostamani musta abaija eli musliminaisten käyttämä muslimimekko sekä hiukseni peittävä musta huivi. Viihdyn muslimipuvussani yllättävän hyvin ja se tuo kivaa vaihtelua tavallisten arkivaatteiden rinnalle. Sitä paitsi muslimikaapuni kanssa soluttaudun yllättävän hyvin paikallisen väestön joukkoon. Ei myöskään koskaan tarvitse miettiä, että mitäköhän sitä tänään pukisi päälleen tai, miltä minä nyt näytän tämän kaapuni kanssa. Huivin kanssa bad-hair-day:tä ei tunneta, koska hiukset peitetään päivittäin. Muslimimekossa on myös helppo mennä täysin kommandona eikä kukaan huomaa yhtikäs mitään. Tuntuu kuin kävelisi nudistina teltan sisällä. En oikeastaan keksi mitään huonoa sanottavaa koko asusta. Ainoastaan silloin, jos kaavusta tehdään pakollinen asuste naiselle, voikin se muistuttaa lähinnä vankilaa eikä enää sitä huoletonta rentoa oloasua.

Lentokoneen laskeuduttua ja viisumiasiat hoidettuani lähdin etsimään ulospääsyä lentokentältä. En ollut suunnitellut seuraavaa etappia vielä lainkaan ja olin täysin ummikkona siitä, mihin suuntaan minun pitäisi seuraavaksi matkata. Niinpä päätin mennä ulos parkkipaikalle ja etsiä täältä jonkinlaista menopeliä, millä pääsisin lähemmäs Iranin pääkaupungin Teheranin keskustaa. Heti ensimmäisenä luokseni tuli iso kasa taksikuskeja, jotka kukin yrittivät saada minua asiakkaakseen. Yritän kuitenkin aina välttää viimeiseen asti taksin ottamista lentokentältä, sillä lentokenttätakseilla on usein jonkinlainen monopoliasema ja he voivat veloittaa yli kolme kertaa sen hinnan, mitä normaalisti tämän pituiselta matkalta veloitettaisiin.

Taksikuskit vihdoin eksytettyäni ympäriltäni ja käveltyäni parkkipaikkojen toiseen päähän, vastaan käveli nuori noin kolmekymppinen mies, joka tuli huonolla englanninkielitaidolla kysymään minulta tarvitsisinko apua. Kerroin, että olen etsimässä bussia tai mitä vain kulkupeliä Teheranin keskustaan. Mies kertoi juuri lopettaneensa työpäivänsä lentokentällä ja olisi matkalla Teheraniin takaisin vaimonsa luo. Hän tarjosi minulle kyytiä, kun kerta samaan suuntaan olimme menossa. Ilahduin ja hyppäsin miehen auton kyytiin. Olisin jättänyt autoon menemisen siihen paikkaan, jos olisin osannut ennustaa tulevaa.

Mies puhui englantia todella vahvalla aksentilla eivätkä kaikki sanat oikein puhjenneet kukkaan. Kommunikointi oli siis jokseenkin haastavaa, muttei kuitenkaan mahdotonta. Syvempiin keskusteluihin me emme kielimuurin vuoksi pystyneet, joten pysyttelimme small-talkin ja poliittisen kannanoton kultaisella keskitiellä. Mies kertoi hänellä olevan vaimo ja kaksi lasta. Hän myös kertoi aikaisemmin majoittaneen minunkaltaisiani reissaajia kotiinsa. Huomasinkin keskustelun pikkuhiljaa vetävän siihen suuntaan, että mies pyytäisi minua kohta kotiinsa vieraakseen. Ensin hän halusi kuitenkin viedä minut ulos syömään. Kysyin, että eikö pitäisi ensin kysyä vaimoltasi lupa. Olimme kuitenkin konservatiivisessa maassa ja mietin, että naisen ja miehen välistä ystävyyssuhdetta täällä tuskin on olemassakaan enkä haluaisi pahoittaa miehen vaimon mieltä. Mies sanoi, että tämä olisi vaimolle ihan okei ja voitaisiin hyvillä mielin mennä syömään illallista yhdessä. Tapaisinhan minä vaimon illalla, kun menisimme takaisin miehen kotiin moikkaamaan tämän perhettä.

Päädyimme perinteiseen Iranilaiseen ravintolaan syömään illallista. Ravintolassa soi persialainen musiikki ja pöydät oltiin katettu pieniin puusta rakennettuihin majoihin, joihin mahtui aina yksi seurue istumaan rinkiin majan persialaisilla matoilla pehmustetuille lattioille. Söimme illalliseksi perinteistä Iranilaista kebabia ja riisiä. Kebu oli niin hyvää, että sitä tuli vedettyä melkein kahden ihmisen edestä.  Mies halusi tarjota kaikki safkat eikä suostunut ottamaan lainkaan rahaa vastaan. Autoon takaisin päästyämme hän alkoi jopa esitellä suurta rahanippuaan ja kertoi, kuinka paljon rahaa hän omisti. Minusta tämä oli todella omituista ja hälytyskelloni alkoivat tässä kohtaa jo hieman soida. Aloin muistella, että Lähi-Idässähän naiset isketään rahalla. Lähes kaikki naiset lankeavat rikkaaseen mieheen. Alkoi siis pikkuhiljaa tuntua siltä, että mies haluaisikin jotain muuta, kuin vain ystävällisesti majoittaa minut luokseen. Onneksi hänellä oli sentään vaimo ja lapset kotona eikä mitään pahempaa näin ollen pääsisi tapahtumaan.

Oikeille huudeille päästyämme menimme ensin raskaan teräksisen porttikongin läpi. Tämän jälkeen otimme hissin kolmanteen kerrokseen ja saavuimme miehen kotiovelle. Astuimme ovesta sisään ja olin sokaistua asunnon kauneudesta. Sisustus oli kuin suoraan jostain Disneyn prinsessaelokuvasta. Kaikki oli vaaleansinistä, prinsessamaista ja kiiltävää. Olohuoneen seinällä oli suuri kankainen taulu miehen ja naisen hääpäivästä. Molemmat näyttivät ikionnellisilta ja rakastuneilta. Taulun vieressä oli pienempiä kuvia kehyksissä miehen kahdesta lapsesta ihan pikkuvauvoina. Olin todella tyytyväinen, että löysin jo heti ensimmäiseksi yöksi paikallisen Iranilaisen perheen. Paremmin ei olisi voinut mennä.

Menin istumaan sohvalle ja mies perinteiseen Iranilaiseen tapaan tarjosi minulle teetä ja pientä naposteltavaa, vaikka olimme juuri syöneet täyttävän illallisen. Aloin ihmetellä, miksi asunnossa oli niin hiljaista. Kysyin mieheltä, ovatko vaimo ja lapset nukkumassa, kun heistä ei kuulu ääntäkään. Mies kertoi heidän tulevan vähän myöhemmin yöllä. He olivat vielä kylässä isovanhempiensa luona. Tässä kohdassa minua alkoi jo ahdistaa. Ei siksi, että olisin tuntenut oloni turvattomaksi, vaan siksi, että ajattelin miehen vaimon tulevan surulliseksi, jos tämä tietäisi, että täällä sitä aviomies hengailee kahdestaan suomalaisen tytön kanssa avioparin yhteisessä kodissa. Mies vaikutti olevan rikas, joten hänen olisi helppo naida/ostaa toinen vaimo tuosta noin vain, eikä ensimmäisellä vaimolla olisi tähän mitään sanavaltaa.

Mies tarjosi minulle mahdollisuutta käydä suihkussa. Virkistävä suihku kuulosti hyvältä ja päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Suihkussa käynnin jälkeen jätin muslimihuivini pois päästä ja kiedoin pyyhkeeni hiusteni ympärille kuivaavaksi turbaaniksi. En tiedä oliko tämä päähuivittomuus jotenkin virheellinen muuvi, kun seuraavaksi alkoi tapahtua omituisia asioita. Kävin sohvalle istumaan ja mies tuli viereeni, ihan lähelle. Reitemme hipoivat toisiaan. Mies pyysi nähdä tatuointini, jonka hän oli vilaukselta aikaisemmin nähnyt. Paljastin hänelle käsivarteni muslimipuvun alta ja hän halusi koskettaa ihoani tatuointini päältä. Nyt mentiin niin rajoilla, että en tiennyt pitäisikö minun avata suuni ja sanoa, että tämä menee liian pitkälle. Suomessa toki minulle on ok, jos joku tuntematonkin haluaa koskettaa käsivarttani, mutta Lähi-Idässä tiedän sen olevan ”kiellettyä” ja kulttuurillisesti epäsopivaa. Minun oli vaikea lukea miestä. Joko hän yritti iskeä minua tai hän oli vain tottunut länsimaalaisten turistien avoimuuteen ja leikkimielisesti yritti flirttailla kanssani.

Seuraavaksi mies käski minun odottaa olohuoneessa sillä välin, kun hän lähti hakemaan makuuhuoneesta jotain. En tiennyt yhtään, mitä odottaa. Meni hetki ennen kuin mies palasi. Hänellä oli mukanaan tumma pitsinen minimekko, mitä suurin osa naisista käyttäisi ainoastaan makuuhuoneen puolella. Mies kertoi mekon olevan vaimonsa ja hän halusi minun pukevan sen nyt päälleni. Ehdotus kuulosti niin absurdilta, että menin ihan sanattomaksi. Kuka ehdottaa vieraalle naiselle vaimonsa hepenien pukemista päälle ja vielä Lähi-Idässä! Mies kertoi haluavansa nähdä, miltä minä näytän vaimonsa mekossa. Hän kertoi minun olevan kauniimpi kuin vaimonsa ja tiesi mekon tekevän minusta seksikkään. Hän kertoi olevansa kiimainen ja haluaisi nussia minua tässä ja nyt.

Sanoin, että en halua kanssasi mitään. Sinä olet naimisissa eikä ole oikein pettää puolisoaan. Mies kertoi valehdelleensa minulle aikaisemmin. Ei hän oikeasti ole enää naimisissa, vaan eronnut vaimostaan yli puoli vuotta sitten. Vaimo ja lapset asuvat sukulaistensa luona eivätkä he olisi tulossa tänään tänne. Sydämeni alkoi hakata yli sataaviittäkymppiä. Tunsin, kuinka hengitystiheyteni kasvoi ja kädet alkoivat hiostaa. Vitutuskäyräni nousi nollasta sataan. Miten hän saattoi valehdella minulle ja vielä noin suuresta asiasta! Loppupeli olikin selvää kauraa. Vaimosta ja lapsista valehtelevalla sialla ei voisi olla kuin yksi asia mielessä. Mies näki hermostuneisuuteni. Hän tuli luokseni, otti lantiostani kiinni ja sanoi, että ”näetkö nyt voimme olla ihan rauhassa kahdestaan ja pitää hauskaa”. Riuhtaisin miehen otteen minusta ja yritin lähteä pakkaamaan tavaroitani. Mies tuli taakseni, otti tiukasti vyötäröstäni kiinni ja yritti pitää minua aloillaan, jotta en pääsisi karkuun. Elimistöni adrenaliinipitoisuus nousi sekunneissa, mutta samalla järkikin vielä juoksi. En halunnut homman etenevän minkäänlaiseen fyysiseen väkivaltaan kummankaan puolelta niin kuin Afrikassa oli käynyt, joten päätin yrittää laittaa homman poikki puhumalla. Sanoin päättäväisesti ja itsevarmasti, että ”Huomaatko, mitä olet tekemässä? Yrität raiskata minut! Tulet katumaan tätä. Nyt lopetat ja päästät irti minusta!”

Mies säikähti ja päästi minusta lopulta irti. Menin toiseen huoneeseen pakkaamaan levähtäneen rinkkani tavarat. Sillä välin olohuoneessa mies oli riisunut kaikki vaatteensa ja hiipi makuuhuoneeseen taakseni paljas kulli kädessään ja runkkasi jäykistynyttä penistään kuin viimeistä päivää. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Tilanne oli jollain tavalla koominen, vaikka en todellakaan tuntenut oloani millään tavalla hyväksi. Käskin miestä lopettamaan tai menemään vessaan jatkamaan, sillä minua ällötti miehen show enemmän kuin olisi voinut kuvitella. Mies sanoi, että ei pystyisi lopettamaan. Hänen oli aivan pakko tulla tai ei pystyisi enää jatkamaan elämää. Mies oli kiimasta ihan hikinen. Hän näytti siltä, kuin olisi kovempaakin urheilusuoritusta ollut suorittamassa. Vaikutti siltä, ettei hän tulisi lopettamaan ennen kuin saisi, mitä halusi. Mies tuli ihan minuun kiinni ja alkoi runkata reittäni vasten. Työnsin miehen helvettiin ja lähdin siirtymään kohti eteistä rinkkani kanssa. Katsoin vielä kerran taakseni miehen seistessä isossa haara-asennossa, kulli kädessä ja naamataulu sen näköisenä, että kohta sataa jotain muuta kuin vettä. Heitin rinkan selkääni ja otin kengät käteeni eteisestä. Teki mieli näyttää keskisormea, mutta purin huultani ja poistuin asiallisesti miehen asunnosta.

Juoksin rappuset alas ja kävelin pimeälle kadulle. Minulla ei ollut aavistustakaan, missä olin. Kello oli noin kaksitoista yöllä. Laitoin kengät jalkaan ja lähdin kävelemään suuntaan, mistä näkyi hämärästi katuvalojen pilkahduksia. Alle kilometrin päästä löysin kadun, jossa oli pieniä kauppoja. Kaupat olivat vielä auki ja päätin mennä kysymään täältä apua yöpaikan löytämiseen. Kaupan omistaja ei puhunut lainkaan englantia, mutta minun tuurikseni myyjä osasi hieman arabiaa ja sain selitettyä tarvitsevani yöpaikan hostellista. Mies auttoi minua etsimään taksin. Taksiin hypättyäni pyysin taksikuskia viemään minut lähimpään hostelliin. Taksin lähdettyä liikkeelle huokasin helpotuksesta ja vannoin, että en enää koskaan olisi niin naiivi ja edesvastuuton kuin tänään ja menisi kadulta löytämäni random miehen luo nukkumaan. Laitoin kuulokkeet korville, musiikin soimaan ja jäin katselemaan ikkunasta  taakse jääviä valaistuja katuja taksin ajaessa kohti edessä häämöttävää pimeyttä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *