Islamilaisen tasavallan kapinoiva nuoriso

posted in: iran, lähi-itä, middle-east | 0

Vielä neljäkymmentä vuotta sitten Iranissa oli varsin tavallista nähdä naisia pukeutuneena minihameisiin ja rinnat paljastaviin toppeihin. Naisella oli oikeus nauttia kehostaan ja korostaa sen näyttävimpiä kohtia. Naisella oli päätösvaltaa ja oikeus mielipiteeseensä. Oli tavallista nähdä naisten menevän rannalle bikineissä, tanssivan ulkona ja juovan alkoholia niin kuin meillä länsimaissa. Nainen sai myös osoittaa rakkautta kumppanilleen julkisella paikalla eikä hotellia varatessa avioparilta kysytty erikseen avioliittotodistusta. Televisiosta sai katsoa Hollywood-elokuvia eikä intiimejä kohtauksia oltu leikattu pois. Elämä oli hyvin samantyylistä kuin muissa länsimaissa neljäkymmentä vuotta sitten. Nykypäivän Iranissa tällaista on lähes mahdotonta enää nähdä, ellei ole valmis vastaamaan seuraamuksista, pahimmassa tapauksessa kymmenistä raipaniskuista tai vankilatuomiosta.

Iranissa tapahtui Islamilainen vallankumous vuonna 1979, jonka jälkeen kaikki muuttui. Nykypäivän Iranissa jokaisen täytyy kunnioittaa nykyistä Islamilaisen tasavallan johtajaa, mikä näkyy ensimmäisenä siinä, että joka ainoassa liiketilassa tulee olla Iranin johtajan kasvokuva näkyvällä paikalla seinällä. Minne tahansa julkiseen rakennukseen meneekin käymään, ensimmäisenä katse osuu aina tähän turbaanipäiseen valkopartaiseen kaveriin. Vallankumouksen seurauksena Iraniin tuli myös erinäisiä islamilaisiin kirjoituksiin pohjautuvia lakeja, joista monet koskettavatkin naisia. Naisten täytyy peittää hiuksensa huivilla. Naisen muotoja ei saa tuoda millään tavalla näkyviin. Tiukkoja ihonmyötäisiä farkkuja saa käyttää, mutta pepun muoto pitää tiukoissa housuissa peittää pitkällä reisiin asti ylettyvällä paidalla. T-paidat ja shortsit naisen päällä ovat ehdoton no no, vaikka lämpötilat yltäisivätkin yli neljänkymmenen asteen. Alkoholin hallussapito, myyminen ja juominen ovat ehdottomasti kiellettyjä. Kiellon rikkomisesta seuraa sharia-lain mukaisesti raipan iskuja selkään.

Julkiset hellyydenosoitukset ovat kiellettyjä eikä katukuvassa näykään edes kädestä kiinni pitäviä pariskuntia. Seksi ennen avioliittoa on sadalla raipaniskulla tuomittava rikos. Eikä varmasti edes tarvitse mainita, että homoseksuaalisuus on myös lainvastaista ja rangaistavaa. Hotellissa ei pääse samaan hotellihuoneeseen vastakkaista sukupuolta olevan kanssa ilman virallista avioliittotodistusta. Länsimaalaisen musiikin kuuntelu ja tanssiminen julkisella paikalla ovat kiellettyä. Iranissa on Facebookin ja monien länsimaalaisten nettisivujen käyttö estetty niiden aiheuttamien länsimaalaisten negatiivisten vaikutusten vuoksi. Televisiossa näytettävien elokuvien kaikki pussailu- ja seksikohtaukset on leikattu pois. Niiden näyttäminenhän olisi täysin epäasiallista, hävytöntä ja siveetöntä. Tiedä vaikka joku saisi jonkun uuden idean harrastaa seksiä kuin ainoastaan makuuhuoneessa lähetyssaarnaajassa pimeässä peiton alla.

Iranissa on edelleen käytössä vanhanaikaisia islamilaisen sharia-lain mukaisia rangaistuskeinoja, kuten kivittämistä, hirttämistä sekä ruoskimista. Kivittäminen tuntuu kaikkein raaimmalta eikä se onneksi enää ole vakiintuneessa käytössä. Kuitenkin esimerkiksi vaimon pettäessä miestä, voi mies vaatia naiselle rangaistukseksi kivittämisen. Nainen haudataan kuoppaan kaulaan asti, jonka jälkeen ulkopuoliset ihmiset kivittävät naisen hengiltä. Iranissa tiukkoja islaminuskoon liittyviä lakeja on paljon ja näiden sääntöjen toteutumista valvovat siveyspoliisit. Siveyspoliisit ovat soluttautuneina väkijoukon sekaan. He valvovat pääasiassa naisten pukeutumista ja saattavatkin pysäyttää naisen, jos tällä on näkyvästi meikkiä kasvoilla, päähuivin alta näkyy liikaa hiuksia tai asuvalinta on liian paljastava tai huomiota herättävä. Omalle kohdalleni ei kertaakaan tällaista moraalipoliisia sattunut, mutta pyrinkin pukeutumaan mahdollisimman asiallisesti ja kulttuuriin sopivasti, vaikkakin päähuivin saatoin ajoittain asetella vähän turhan rennosti iranilaisten nuorten tapaan.

Kaikista näistä säännöistä ja sääntörikkomusten aiheutuvista rangaistuksista huolimatta Iranissa on paljon kapinointia islamilaisia lakeja vastaan, varsinkin nuorten keskuudessa, jotka ovat varttuneet internetin ja sosiaalisen median huippuaikakaudella. Katukuvassa kapinoinnin näkee ensimmäisenä naisten pukeutumisesta. Vaikka naiset tietävät mahdollisista rangaistuksista, pyrkivät monet pukeutumaan mahdollisimman länsimaalaiseen tyyliin. Myös päähuivi on pikkuhiljaa vuosien varrella laskeutunut sentti sentiltä taaemmas päälaelle paljastaen enemmän hiuksia. Vuonna 2018 päähuivin alta näkyy jo enemmän hiuksia kuin mitä se peittää. Tämä on jo ennemmin sääntö kuin poikkeus. Ainoastaan hyvin konservatiivisen ja somen ulkopuolella kasvaneiden naisten huivit peittävät oikeaoppisesti koko tukan, kaulan ja ehkä jopa kasvot.

Iranissa vallitsee suuri nuorison underground-kulttuuri. Nuoriso järjestää kodeissaan, autoissa ja luonnossa salaisia bileitä, joiden sääntörikkomuksista menisi moraalipoliiseilla pasmat aivan sekaisin. Muutamana iltana osallistuin autossa tapahtuviin kemuihin. Viikonloppuyönä nuoret lähtevät ajamaan autoillaan etukäteen sovittuihin paikkoihin isoissa lösseissä. Autossa musiikit laitetaan täysille, naiset vapautuvat huivien asettamasta alistuksesta ja alkavat purkamaan energiaa musiikin tahdissa. Kulttuurillisesti naisten ei ole soveliasta olla liikaa äänessä tai esillä ja tämä näkyikin autossa ylitsepursuavan energian ja bilevietin määränä. Naisista kuoriutui aivan uudenlaisia ihmisiä.  Heidän sisimmässään palaa halu olla ja elää sekä tehdä sitä mikä hyvältä tuntuu.

Autoiltamien jälkeen tiesin, että isompiin underground-kekkereihin olisi aivan pakko päästä, vaikka kiinnijäädessä sanktiot olisivatkin kohtuuttoman julmat. Olen ikionnellinen, että minut kutsuttiin kotikekkereihin, sillä nämä muuttivat käsitystäni Iranista todenteolla. Ensimmäisiin kotibileisiin pääsin kadulta löytämäni miehen kautta. Tapasimme suuren kaupungin kadulla ja aikamme juteltuamme päätin kysyä mieheltä suoraan, jospa tämä tietäisi mitään lähipäivinä olevia bileitä, joihin voisimme yhdessä mennä. Mies vaikuttikin olevan kapinallista tyyppiä ja hän tiesikin useampia pirskeitä, joita tulevana viikonloppuna olisi luvassa.

Seuraavana iltana päätin laittautua nätiksi. Uskalsin meikata runsaammin; sen verran, että moraalipoliisin mahdollisesti sattuessa kohdalle olisi meikit lähteneet nopeasti livohkaan. Laitoin päälleni mustat tiukat ihonmyötäiset housut ja valkoisen vyötärön paljastavan avoimen topin. Näiden vaatteiden päälle laitoin vielä matkan ajaksi telttaa muistuttavan mustan muslimimekon ja kietaisin hiusteni päälle rennosti mustan satiinihuivin. Bileiden sattuessa olemaan konservatiivisemmat voisin vain pitää kaapuni yllä, mutta rennommissa riennoissa voisin heittää telttani kaakkoon. En tiennyt yhtään mitä odottaa. Tiesin, että luvassa olisi jotain kiellettyä ja tabua, mutta en osannut odottaa mitään jenkkileffojen tyylisiä high school -bileitä.

Kello oli kaksitoista yöllä, kun lähdimme matkaan. Kadut olivat tyhjentyneet ja hiljaisuus vallannut kaupungin. Mieskavaljeerini oli pukeutunut mustaan pukuun ja laittanut pitkät hiuksensa siististi hiusgeelillä taakse pois kasvojen edestä. Ajelimme miehen juuri kiillotetulla valkoisella aasialaismerkkisellä autolla yön hämärässä samalla kuunnellen jenkkiläistä populaari-musiikkia. Puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme kaksikerroksisen omakotitalon pihaan. Mies parkkeerasi auton vähän kauemmas pienemmälle kadulle ja käski minun odottaa autossa sillä välin, kun tämä menisi tarkistamaan tilanteen. Hetken aikaa jouduin autossa odottelemaan, kunnes mies tuli takaisin ja kertoi, että kaikki on hyvin ja voisimme mennä sisään. Kävelimme aidatun talon portille ja mies painoi ovisummeria. Portti aukesi ja kiipesimme talon toiseen kerrokseen. Talon ovi avutui ja vastassa oli minihameeseen, korkokenkiin ja pienen pieneen kimaltelevaan push up -toppiin pukeutunut pitkähiuksinen missimitoissa oleva nainen. Hän hymyili kauniisti ja päästi meidät sisään. Minut ohjattiin eteiseen, johon sain riisua vaatteideni päällä olevan telttakaistaleen ja jättää turhat tavarat narikkaan.

Eteisen jälkeen avautui upea kartanoon verrattavissa oleva asunto täynnä antiikkisia huonekaluja ja vanhanaikaisia tauluja. Olohuonetta tai pikemminkin suurta salia koristi myös moottoripyörä, jonka yläpuolella oli kehyksissä alaston nainen pyllistämässä moottoripyörää vasten. Olohuoneen sohville oli kerääntynyt kymmeniä ihmisiä niin miehiä kuin naisiakin. Miehillä oli päällään puvut tai siistit farkut ja kauluspaidat. Naisten pukeutuminen oli taas jotain aivan käsittämätöntä. Jokainen oli pukeutunut niin seksikkäästi ja himottavan uhkeasti, että näky ei varmasti olisi ainuttakaan miestä tai edes heteronaista jättänyt kylmäksi. Miten kauniita iranilaiset naiset ovatkaan! Sitähän melkein itsekin alkoi miettiä omaa sukupuolista suuntautumista sen näyn jälkeen. En osannut muuta kuin tuijottaa ja hymyillä, miten jotain niin kaunista on olemassa.

Hetken hämmästeltyäni näkyä, tuli talon omistaja toivottamaan minut tervetulleeksi asuntoonsa. Talon omistaja oli vanhempi noin seitsemänkymppinen mies, joka puhui täydellistä englanninkieltä asuttuaan useampia vuosia jenkeissä. Minulla tuli miehestä heti ensimmäisenä mieleen Hugh Hefnerin nuorempi versio ja illan mittaan kävikin selväksi, että jotain sen tyyppistä miehellä olikin meneillään. Miehellä oli kolme nuorempaa kaksikymppistä rakastajatarta, joita mies kävi vuoron perään kartanon makuuhuoneessa jyystämässä. Ulkopuolisen silmin suhteet naisiin näyttivät kuitenkin tasapuolisilta ja näytti siltä, että naisetkin nauttivat ajoista. Miehen ja naisten välillä näkyi flirttailua ja vaikutti siltä, kuin he olisivat vastaihastuneita. Ehkä kukin saa suhteelta, mitä haluaa. Naiset rahaa ja kokeneen rakastajan; mies tuoretta piirakkaa.

Koko juhlakansa otti minut riemuissaan vastaan. Istuin mieskavaljeerini kanssa sohvalle muiden ihmisten väliin. Kaikilla oli lasit täynnä alkoholia, niin vodkaa kuin rommia. Alkoholit olivat salakuljetettu Iraniin Armeniasta ja Irakista, joissa alkoholin hallussapito on sallittua. Hefnerin rakastajatar toi minulle lasissa vodkaa, johon hän antoi minulle vaihtoehdoiksi erilaisia mehulantrinkeja. Pöydällä oli bongi, iso kasa erilaisia vaaleita tabletteja ja läpinäkyvä pussi täynnä kokaiinia. Nuoret vetivät antaumuksella erilaisia päihteitä ja tuntui, että he olivat tehneet sitä aikaisemminkin. Hefner veti viivoja ja tuhlasi kokkelia, kuin se olisi kasvanut takapihan puussa. Hyvän biisin alkaessa soimaan naiset nousivat ja alkoivat tanssimaan, miehet heidän perässään. Ihmiset tanssivat kuin viimeistä päivää. Tissit pomppivat, lantiot pyörivät ja persialaiset pitkät tummat kutrit hulmusivat musiikin tahdissa.

Uusien ihmisten tullessa bileisiin heittivät he islamilaiset peittävät mekot ja huivit kaakkoon ja tulivat joraamaan. Oli niin uskomatonta nähdä, miten ihmiset ovesta sisään astuessaan muuttuivat kuin salama kirkkaalta taivaalta. Oven ulkopuolella he näyttävät konservatiivisilta uskovaisilta islamilaista lakia kunnioittavilta ihmisiltä, mutta ovesta sisään astuessaan miehistä ja varsinkin naisista kuoriutuu sellaisia petoja, että oksat pois! Oli myös aivan neutraalia, että naiset istuivat sylikkäin miesten kanssa tai pussailivat keskenään ihmisten edessä. Hefnerinkin naiset näyttivät nauttivan toisistaan ja näytti siltä, että hekin saattaisivat pitää hauskaa keskenään. Miehet ja naiset flirttailivat keskenään ja tanssivat lähekkäin. Kaikki oli niin absurdia. Olinhan kuitenkin Iranissa. En voinut uskoa olevani ISLAMILAISESSA TASAVALLASSA!

Islamilaisissa säännöissä kiellettyjä asioita ovat mm. tanssiminen, huumausaineet, alkoholi, suutelu julkisesti, paljastavat vaatteet, homoseksuaalisuus, esiaviollinen seksi, irtosuhteet, naisen paljaat hiukset julkisella paikalla ja musiikin kuuntelu. En ehkä haluaisi tietää, minkälainen rangaistuspommi olisi näistä bileistä syntynyt moraalipoliisien löytäessä paikanpäälle. Olisiko luvassa ollut kivittäminen, hirttopuu vai sata raipaniskua? En edes uskalla ajatella, mutta se on varmaa, että hyvää ei siitä olisi seurannut. Olen sitä mieltä, että ketään ei voi pakottaa elämään tietyn uskomuksen mukaan. Jokaisella pitäisi olla uskonnonvapaus ja vapaus tehdä asioita hyvän maun rajoissa ketään tietenkään satuttamatta. Sadat tuhannet ihmiset joutuvat piilottamaan oman identiteettinsä uskontonsa sääntöjen vuoksi. On vaikea kuvitella, millaista olisi elää pakotettuna uskomaan johonkin tiettyyn uskontoon ja tämän uskonnon määrittämiin lakeihin.

Iranissa on ollut lähiaikoina julkisiakin mielenosoituksia islamilaisista säännöistä, kuten esimerkiksi naisten päähuivin käytöstä. Rohkeat feministit ovat nousseet julkisesti esille ja paiskanneet huivinsa maahan protestoidakseen naisten oikeuksien puolesta. Vahinko vain, että näille mielenosoittajille on lopulta käynyt huonosti. Silti ei koskaan saa luovuttaa ja uskonkin, että näin kapinallisen nuorisokulttuurin johdosta Iranissa syntyy vielä joku lähivuosi uudenlainen sekulaarinen vallankumous.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *