Turistina Syyriassa vuonna 2018

posted in: lähi-itä, middle-east, syyria | 5

Syyriasta puhuttaessa ensimmäisenä mieleen tulevat kuvat sodan jättämistä raunioista, pommitetuista asunnoista, verta vuotavista ihmisistä, kaduilla makaavista ruumiista, hätää kärsivistä nuorista ja haavoittuneista itkevistä lapsista. Itseasiassa tiedämmekö loppupeleissä mitään muuta tästä maasta kuin mitä media on yksipuolisilla kirjoituksillaan meille tykittänyt viimeiset kahdeksan vuotta?

Vuosi sitten mieleeni juolahti ajatus Syyriaan matkustamisesta. Puoli vuotta meni pohtiessani matkan kannattavuutta, järkevyyttä ja eettisyyttä. Puoli vuotta sitten päädyin hakemaan viisumia. Yli puolet turistien viisumihakemuksista hylätään ja toinen puolikas joutuu pahimmassa tapauksessa odottamaan puoli vuotta viisumin saannissa. Marraskuussa 2018 viisumiprosessi on kuitenkin muuttunut ja nyt Syyrian turistiviisumin voi saada jo parissa viikossa. Ajatukseni Syyriaan lähtemisestä kumpui Lähi-Idässä matkustamiseni jälkeen. Kaikki tuntui olevan täysin päinvastoin valtamediasta saamani tiedon kanssa. Uteliaisuuteni heräsi ja halusin nähdä omin silmin, mitä Lähi-Idän sodan keskuksessa Syyriassa on oikeasti meneillään. Olen myös maininnut olevani kiinnostunut naisten oikeuksista Lähi-Idässä ja myös tämä oli osasyynä Syyrian matkalleni.

Lokakuun alussa pomppasin innostuksesta, kun sähköpostiini oli tullut ilmoitus Syyrian viisumistani. Viisumi ei kuitenkaan takaa, että maahan pääsee varsinkin, kun passini on täynnä leimoja mitä ihmeellisimmistä valtioista. Ostin viimehetken lennot Libanonin pääkaupunkiin Beiruttiin, sillä Syyrian lentokentät ovat edelleen valtaosin suljettuina. Autolla Beirutista Damaskokseen, Syyrian pääkaupunkiin olisi matkaa vajaa kaksi tuntia. Syyriaan menee useita busseja ja minibusseja Beirutista päivässä. Halusin kuitenkin taata pääsyni rajanyli Syyriaan, joten jätin liftaamisen tälläkertaa väliin ja buukkasin privaattitaksin, jonka kuljettaja auttoi minua viisumiasioissa rajalla. Niin kuin mediassa sanotaan Syyria on edelleen sotatanner ja Suomen matkustustiedote kehoittaa poistumaan maasta välittömästi. Mediaan uskoutuen minua jännitti ihan suunnattomasti. Luulin, että koko Syyria on aivan raunioina ja tuhottuna.

Matka alkoi aikaisin maanantai aamuna. Puolitoista tuntia meni Syyrian rajalle. Ensin kirjauduttiin ulos Libanonista, jonka jälkeen ajoimme kolme kilometriä ”ei kenenkään maalla”. Syyrian puolelle saavuttuamme rajatarkastuspisteitä oli yhteensä kolme ja Syyrian aseistautuneita sotilaita oli muutaman sadan metrin välein. Ensimmäisellä pisteellä tarkistettiin passit ja viisumit sekä yritettiin selvittää syytä Syyriaan matkustamiseen. Rajavartija ei puhunut hyvin englantia, mutta hän hämmästeli passissani olevia leimoja lähes jokaisesta Lähi-Idän valtiosta. Hän myös kyseli minulta Suomesta ja millaista Suomessa on asua. Pitkän jutustelun jälkeen virkailija laittoi leiman passiini ja toivotti minut tervetulleeksi Syyriaan. Jo heti rajalla sain ystävällisiä ja yllättyneitä katseita paikallisilta ihmisiltä. Kahdella seuraavalla rajatarkastuspisteellä tarkistettiin passini ja voimassaoleva viisumini. Myös koko auto ja kassit tarkastettiin mahdollisten aseiden tai räjähteiden salakuljetuksen varalta. Viimeisen rajavartioston jälkeen olin vihdoin virallisesti Syyriassa.

Olimme korkealla vuorilla ja tie mutkitteli vehreiden vuorten reunoja pitkin. Lintuparvi lensi edessämme. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Autot ajoivat kiltisti omilla kaistoillaan. Tien varrella oli mainoskylttejä hammaslääkäristä ja erilaisista kauneustuotteista. Pian edessämme näkyi pieni kylä Damascoksen laidalla. Kylässä oli vuohia, joiden kellot kilkattivat kylän ohi ajaessamme. Tien mutkitellessa vuorilta alas ja Libanonin jäätyä vuorten toiselle puolelle saavuimme vihdoin Damaskokseen, Syyrian pääkaupunkiin. Liikenne oli vilkasta ja autoja sekä jalankulkijoita joka puolella. Valkokypäräiset poliisit huitoivat käsillään minkä kerkesivät ja ohjasivat liikennettä toimivista liikennevaloista huolimatta. Katselin kadun vilinää ja jalkakäytävällä leikkiviä ja nauravia lapsia. Katsoin korkealle kohoavia asuntoja ja värikkäänä hohtavia kankaita parvekkeiden reunoilla. Unohdin hetkeksi kokonaan, että olin sodan keskellä. Sitten aloin pohtimaan, että eihän täällä näy merkkiäkään sodasta. Kaikki rakennukset ovat pystyssä eikä missään ole mitään tuhottuna. Mediasta saamani kuvan mukaan koko Syyria olisi täysin tuhottuna ja ihmiset epätoivoisia ja surullisia. Kenestäkään ei kuitenkaan huokunut päällepäin suru tai pelko, vaan kaikki näyttivät nauttivan elämästä.

Mikään ei tietenkään ole niin mustavalkoista enkä missään nimessä halua väheksyä Syyrian sotaa ja ihmisten ahdinkoa Syyrian valoisammasta puolesta kertoessani. Syyriassa on todella ollut sota jo kahdeksan vuoden ajan ja konfliktin myötä satoja tuhansia ihmisiä on kuollut ja miljoonia siirtynyt pakolaisiksi naapurimaihin sekä Eurooppaan ja Amerikkaan. Ihmiset ovat menettäneet asuntojaan, läheisiään ja työpaikkojaan. Ihmiset ovat joutuneet pelkäämään henkensä edestä terroristien, varsinkin ISIS-järjestön mitä tiukempia ja ihmisyyttä alentavia sääntöjä. Mediasta saamamme tiedon mukaan koko Syyria olisi aivan raunioina. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa. Fyysinen sodankäynti on keskittynyt tiettyihin kaupunkeihin ja kaupunkien sisällä tiettyihin alueisiin. Tuhoisat kuvat mediassa ovat siis aina olleet näiltä tuhoisimmilta alueilta eikä meille olla oikeastaan ”normaalia” katukuvaa Syyriasta näytetty.  Vuonna 2018 suurin osa Syyriassa asuvista ihmisistä elävät jo normaalia arkielämää.

Koko Syyriassa oloajan tunsin olevani turvassa. Missään vaiheessa ei tuntunut pelottavalta tai turvattomalta. Itseasiassa minulla oli paljon turvallisempi olo kuin jossain Euroopan suurkaupungissa esimerkiksi Lontoossa tai Pariisissa. Syyrian aseistautuneiden sotilaiden turvatarkastuspisteitä oli jatkuvalla syötöllä kadun varsilla ja ennen ihmispaljouden sekaan luikkimista. Turvallisuudesta huolimatta päätin palkata itselleni turistioppaan, sillä en oikein ollut perillä, mitä maassa saisi ja ei saisi tehdä. Minulle tuli mm. uutena asiana se, ettei Syyrian armeijalle tulisi mennä juttelemaan politiikasta. Politiikasta juttelemista tulisi muutenkin välttää, jotten joutuisi vaikeuksiin. Olihan maa edelleen hätätilassa eikä ulkopuolisia vakoojia kaivattaisi. Kiltinnäköisen ja viattoman pallinaamani ansiosta pystyin kuitenkin politiikasta ihan hyvin mielin ihmisten kanssa juttelemaan ja oppaanikin uskalsi minulle omia kontaktejaan tutustuttaa.

Oppaan palkkaaminen oli reissuni hyvä työ, sillä turismin parissa työskennelleillä ei maan konfliktin jälkeen ole ollut kunnolla töitä. Oppaallani oli kuitenkin käynyt hyvä tuuri, sillä Syyrian konfliktin alettua ja turismin häivyttyä Syyriasta, oppaani oli saanut töitä maailman suurimpien, kuten BBC:n Syyriaan tulevien journalistien opastamisesta. Olikin aivan äärettömän mielenkiintoista kuulla hänen kantansa valtamedian toiminnasta. Hän oli itse katkaissut useita sopimuksia irti journalistien kanssa, jotka vääristelivät Syyrian tilannetta täysin. Oppaani mukaan länsimaiden mediassa ei missään nimessä saa mm. kehua Syyrian presidenttiä Assadia tai sanoa mitään positiivista hänestä. Journalistit myös janoavat saada kaikkein verisimmät ja sotapornolla mässäilevimmät stoorit, joten Syyrian normaalia elämää ei niinkään mediassa näytetä. Kaikki uutiset keskittyvät siihen, kuinka julma Assad on ja, kuinka hänet pitää saada pois vallasta. Tosiasiassa suurin osa syyrialaisista kuitenkin tukevat Assadia ja ovat hänen puolellaan. Olinkin suorastaan hämmentynyt, miten en löytänyt ketään Syyriasta tai Syyrian pakolaisista Libanonista, joka olisi ollut tätä ”Lähi-Idän suurinta diktaattoria” vastaan niin kuin länsimaalainen media antaa meidän ymmärtää.

Tapasin myös miehen, jonka asuinalue on valtamedian mukaan tuhottu Syyrian presidentin ja tämän armeijan toimesta. Mies kuitenkin väittää tietävänsä ja nähneensä itse, että kyseessä ovat olleet terroristit eikä hänen rakastamansa presidentti. Kemiallisten aseiden käytöstä on myös ollut ristiriitaista tietoa mediassa. Ensinnäkään niiden käyttöä ei ole täysin pystytty todistamaan ja toiseksi valtamedia on tietysti heti ensimmäisenä syyttänyt Syyrian presidenttiä niiden käytöstä.  Paikalliset myös kertovat, ettei Syyrian armeija ole koskaan mielivaltaisesti tappanut kansalaisiaan. Terroristien hyökätessä valtion armeijan kimppuun täytyy armeijan tietysti puolustaa itseään eikä vain jäädä ase kourassa tuijottamaan terroristien tuhotessa valtiotaan. ISIS on myös käyttänyt siviilejä ihmiskilpinä, jolloin luonnollisesti myös siviilejä sodan käynnissä kuolee. Paikallisten ihmisten näkemykset eroavat aivan valtavasti siitä mitä valtamedia on antanut meidän ymmärtää. Voisinkin todeta median olevan Syyrian konfliktin tuhoisin ase.

Olin yötä Damascoksen vanhassa kaupungissa yli 300 vuotta vanhassa rakennuksessa, josta oltiin tehty idyllinen vintage boutique-hotelli Beit Al Wali. Heti ensi metreillä olin hämmästynyt hotellin kauneudesta, tyyneydestä ja vieraanvaraisuudesta. Henkilökunta kohteli minua kuin olisin ollut kuninkaallinen. Minun on hankala uskoa, että mistään muualta maailman kolkasta löydän yhtä mahtavaa ja herrasmiesmäistä palvelua. Koko hotellivisiitin ajan tunsin itseni kuin prinsessaksi. Työntekijöiden eleet ja ilmeet olivat kuin jostain prinsessasatukirjasta. Kukaan ei kertaakaan suostunut kävellä edelläni enkä kertaakaan saanut avata ovea itse, vaan aina joku herrasmies kerkesi tulla minun ja oveni väliin. Aamupalabuffet-pöydässä työntekijä tuli auttamaan ruuanlastaamisessa lautaselleni ja ylväälle tuolille istuessani tuli heti joku korjaamaan tuolini asentoa optimaaliseksi ja asettamaan lautasliinan syliini. Koskaan ei joutunut olla ilman juotavaa, kun heti yhden kupin juotua tuli hotellinemäntä salamannopeasti täydentämään lasini. Hippiluonteestani johtuen paremmin toki viihdyn viidakon keskellä savimajassa, mutta onhan tällainen ylellinen luksuskokemus kerran elämässä pakko kokea. Nyt saa äidit ja isit olla ylpeitä kasvattamistaan nuorista aikuisista, jotka hotellin palvelua pyörittävät.

Damaskoksen vanhan kaupungin katuja tallatessani mielessäni ei käynytkään olevani sota-alueella. Tunnelma oli samanlainen yhtä tuttu ja turvallinen kuin missä tahansa muussa Lähi-Idän maassa. Ihmiset olivat aivan äärettömän ystävällisiä, huolehtivaisia ja vieraanvaraisia. Lähes kaikki vastaantulevat hymyilivät minulle ja monet toivottivat minut tervetulleeksi Syyriaan. Lapsien naamat vääntyivät virneelle minut huomatessaan ja he kerääntyivät yhteen rykelmään supisemaan ja kurkkimaan minua olkapäidensä takaa leveät hymyt kasvoillaan. Ihmiset olivat iloisia nähdessään turistin ja osa myös kiitteli minua siitä, kun olin tuomassa turismia takaisin Syyriaan. ”Thank you for coming to Syria.” Korukauppias antoi minulle lahjaksi korvakorut, leipäkauppias toi kadulla talloessani käteeni tuoretta leipää ja kahvilassa pudistettiin päätä yrittäessäni maksaa ostostani. Hotellista poistuttuani hotellin päällikkö oli käynyt ostamassa minulle syyrialaisen puisen korurasian. Syyriassa suurin ongelmani olikin, miten ikinä saisin kaikki saamani lahjat mahtumaan tiiviisti pakattuun rinkkaani.

Damaskos on täynnä historiaa, kulttuuria ja arkkitehtuuria sekä myös modernia taidetta. Damaskoksesta löytyy jokaiselle jotakin, syyrialaisesta herkkuruuasta  nyt puhumattakaan! Varsinkin kaikille herkkupepuille, minut mukaanlukien, sokerista tarjottavaa on yllin kyllin ja matkamuistoksi saattaakin jäädä muutama uusi lisäkilo vyötäröä koristamaan. Minun ehdoton lempijuttuni Damaskoksesta oli paikallinen vesipiippukahvila. Lähi-idässä matkatessa ei missään nimessä voi missata autenttista sisharavintola-kokemusta, vaikkei vesipiippu tietenkään parasta lääkettä hyvinvoinnillemme ole. Aina voi kuitenkin juoda vaikka paikallista kamomillateetä, jos ei sishan imuttelu tunnu omalta jutulta. Parasta kahvilassa on kuitenkin se yhteisöllinen ja lämmin henki. Tämän sievän sishakahvilan löysin Damaskoksen vanhan kaupungin kapeilla kaduilla seikkaillessani. Kahvila oli täynnä ihmisiä ja tunnelma oli suorastaan hulppea. Kahvilan sisällä oli kaikenlisäksi tarinankertoja, joka kertoi vanhanaikaista rakkaustarinaa naisesta ja miehestä arabiaksi. Ihan huippu chilli paikka!

Damaskoksen vanhan kaupungin ja koko Syyrian suurin basaarialue Al-Hamidiyah Souq suorastaan tulvii shoppailijoista ja myyjistä. Tämä vanhan kaupungin basaarialue on kuin koko pääkaupungin sydän, jossa kaiken kokoiset, näköiset ja etniset ihmiset kohtaavat toisensa. Tavaraa ja aarteita löytyy laidasta laitaan. Vesipiippuja, vaatteita, ruokaa, makeisia ja leivonnaisia, antiikin aarteita, sisustusjuttuja, ompelimoita, koruja, naisten alusvaatekauppoja, leluja ja hääpukuja. Basaari tuntui kuin katedraalilta korkeine kaarevine kattoineen ja koristeellisine ikkuinoineen. Kaarevan mustan katon ikivanhat reiät hohkaavat päivänvaloa basaariin ja näyttääkin siltä kuin katselisi romanttista tähtitaivasta. Näitä satojen metrien pituisia mukulakivikatuja olisi voinut ihastella useiden tuntien ajan eikä varmasti olisi aika käynyt pitkäksi. Yksi lempiputiikeistani oli Lähi-Idän kuuluisin Bakdash-jäätelöravintola, joka on ollut pystyssä jo vuodesta 1885 asti. Jäätelöstä tekee erikoisen sen koostumus. Se on kuin venyvää kumia, jonka päällä on rouhennettuja pistaasipähkinöitä.

Basaarialueelta puikkelehdin hieman pienemmälle kujalle, josta löysin naisia ompelemassa kauniita häämekkoja. Istahdin höpöttelemään naisten kanssa samalla jäätelöäni mutustellen. Oli ihanaa katsella, miten innokkaasti toiset suunnittelivat häämekkoja ja toiset ompelivat ja koristelivat kimaltelevin kukkien valkoista pitsikangasta. Häämekkobisnes on aina ollut suurta ja kauppa on  käynyt jopa maan pahimpien konfliktivuosien aikana. Taloudellisesti eniten ovat joutuneet kärsimään turismin parissa työskennelleet. Länsimaalaista turismia maassahan ei käytännössä enää ole. Monet turisteille suunnatut putiikit ovat joutuneet sulkemaan ovensa. Minä sain mahdollisuuden käydä kurkkaamassa erään herrasmiehen vanhaan suljettuun putiikkiin. Kauppa oli siirtynyt jo useamman sukupolven ajalta toiselle. Mies oli ehtinyt työskennellä kaupassaan jo yli kolmekymmentä vuotta, kunnes kahdeksan vuotta sitten turistit ja samalla kysyntä katosivat ja mies joutui sulkemaan kauppansa. Nyt kauppias on töissä ystävänsä myymälässä, mutta kaipaa silti edelleen kovasti takaisin omaan perheyritykseensä. Hämärään putiikkiin astuessani luulin tulleeni jonnekin kummitusluolaan. Hämähäkinseitit, pöly ja pimeys olivat vallanneet tilan. Pienen lampun saatua päälle edessäni avartui suuri liiketila täynnä pölyttyneitä mattoja, vanhoja antiikkisia huonekaluja ja turisteille suunnattuja matkamuistoja Damaskoksesta. Tuotteet eivät onneksi vanhene ja pölyn saa pyyhittyä pois, jos ja kun Damaskoksen turismi vielä lähivuosina tulee kukoistamaan.

Damaskoksessa jännintä on se, miten harmoniassa ja sovussa muslimit sekä kristityt elävät keskenään. Kaikki kohtaamani ihmiset puhuivat kauniisti toisesta uskonlahkon edustajasta eikä tunnelma ollut lainkaan piinaava. Kaikilla oli yksi ja sama Jumala, mutta polku Jumalan luokse oli vain erilainen. Minusta oli upeaa, miten kirkot ja moskeijat saattoivat olla vieri vieressä. Yksi jalankulkijoista meni portista kirkkoon ja toinen moskeijaan. Ketään ei katsottu kieroon tai ihmetelty toisen uskonlahkoa. Ihmiset elävät sulassa sovussa taustoistaan huolimatta. Huivipakkoa ei myöskään ole ja pukeutua saa miten tahtoo. Toki täytyy muistaa, että Syyria on osa Lähi-Itää ja yleisesti ottaen Lähi-Idässä ollaan konservatiivisempia kuin meillä seksuaalisesti positiivisissa länsimaissa. Ei ehkä heti ensimmäisenä juolahtaisi mieleen laittaa juuri ja juuri pyllyposket peittäviä minisortseja tai tissit tiskiin toppia. Maalaisjärjenkäyttö on siis enemmän kuin sallittua.

Syyriassa parasta oli tavata mitä ihastuttavimpia ja mukavimpia ihmisiä. Paikallisiin tutustuu todella helposti ja vuorovaikutus on helppoa suurimman osan ihmisten kanssa. Yllättävän moni syyrialainen puhuu ymmärrettävää englanninkieltä, vaikka he alussa saattavatkin ujostella englanninkielen käyttämistä. Yksi parhaista hetkistä Damaskoksessa oli karaokeilta hostperheeni kanssa. Yövyin mitä ihastuttavimman suurperheen luona ja lauloimme useamman tunnin arabiankielisiä lauluja putkeen samalla syöden leivonnaisia ja siemaillen arabialaista teetä. Tunnelma oli niin rento ja kaikilla tuntui olevan hauskaa. Oli humoristisia kappaleita, vuoropuheluita naisten ja miesten välillä sekä bilemusiikkia. Siinä hetkessä en voinut muuta kuin hymyillä ja olla onnellinen. Olin onnellinen siitä, että sain nähdä Syyriasta sen todellisen puolen. Olin onnellinen nähdessäni syyrialaiset ihmiset iloisina ja nauravaisina levottomuuksista huolimatta. Minulla jäi Syyriasta aivan erilainen mielikuva ja näkemys. Nyt Syyriaa pohtiessani ensimmäisenä mieleeni ei enää tule verisen lapsen ruumis pommitetussa rauniossa, vaan mieleni täyttyy näistä hyväntahtoisista ihmisistä laulamassa karaokea yön pikkutunteina.

Syyria, Syyrian konflikti ja syyrialaiset ihmiset jättivät jälkensä. Aloin jo suunnitella uutta pidempää matkaa tähän inspiroivaan ja kauniiseen maahan ensi vuoden puolelle ja matkaseura olisi enemmän kuin tervetullutta. Jos siis haluat kanssani Syyriaan vuonna 2019 pistä ihmeessä viestiä. Ainoina ehtoina on, ettet ole ammatiltasi journalisti eikä uusimmasta passistasi löydy Israelin leimaa. Syyriaan matkustamista ei edelleenkään voi Suomen ulkoministeriön matkustustiedotteen perusteella suositella, mutta omakohtaisen kokemuksen ja paikallisten ihmisten haastattelujen myötä maa on suhteellisen turvallinen, kunhan ei matkusta Turkin ja Irakin vastaisille maarajoille. Luulisi kuitenkin paikallisten ihmisten tietävän paremmin kuin Suomen matkustustiedotteen. Eihän Syyriassa edes ole tällä hetkellä toimivaa Suomen suurlähetystöä. Syyrialaiset pakolaiset ovat myös alkaneet palata takaisin kotimaahansa ja usko ja toivo paistavat ihmisten sisimmistä. Vaikka Syyria on jo nyt tullut pitkälle ja onnistunut saartamaan terroristit, toivon sydämeni pohjasta, että jo ensi vuonna Syyriassa koittaisi lopullinen rauha ja vapaus.

5 Responses

  1. Elisa

    Moi! Oon seuraillu sun blogia jo pitemmän aikaan ja päätin käväistä sit katsomassa uudestaan ja et usko miten onnellinen olen kun näin tämän Syyria postauksen! Respektiä. Olen itsekkin kiinnostunut matkustamaan tänne. Olen matkustanut yksin naisena lähi-idässä ( Israel ja Palestiina, mutta passissa ei ole kuitenkaan israelin leimaa! ) ja tällä hetkellä olen matkalla Marokkoon 🙂

    Eli jos sulla ei ole vielä ketään joka olisi lähdössä matkaseuraksi niin minä ainakin olisin kiinnostunut, olen sinnepäin menossa joka tapaukessa. Ja en ole journalisti 😀

    • admin

      Hei tosi ihanaa kuulla! Kolme ihmistä plus sinä on nyt ollut kiinnostunut tosta Syyrian reissusta. Se olisi jo aika hyvä kokoonpano! Nyt pitäis vaan miettiä tarkempaa ajankohtaa ja mä yritän selvitellä paljonko tollaseen reissuun menisi rahaa, kun pitää kaikenlaisia lupa-asiakirjoja hankkia. 🙂 Lisääpä mut vaikka facebookissa kaveriksi niin voidaan jutella tosta enemmän. Venla maki-ikola nimellä löytyy facebookista.

      • Elisa

        olisiko mahdollista keskustella sähköpostin kautta? En omista facebookkia. Mutta voisin ehkä tehdä tilin sinne jos se olisi tärkeää 😀

  2. Helen

    Hi!

    Thank you for your post. I’ve been thinking about going to Syria, but since i don’t have that much experience with Middle East (atm only Iran, Israel and Palestine), I’ve been a little hesitant. But reading this gives me good encouragement. Maybe i’d even manage to bring along a journalist from my country, just to get a different perspective.

    Terveisiä Virosta

    • admin

      Hi! Syria is amazing and I totally recommend going there since now the war is almost finished. At least Damascus is totally safe. For journalists its very difficult to get a visa, almost impossible. :/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *