Bollywoodia, tekoitkua ja viskiä pakistanilaisissa häissä

posted in: Pakistan | 0

Sain kutsun Pakistanissa pidettäviin häihin Pakistanilaiselta tutultani, jota hädin tuskin edes entuudestaan tunsin. Otin tietysti kutsun vastaan ja lopetin Suomen päässä duunit siinä samalla. En oikeastaan tiennyt juurikaan mitään tutustani tai edes tämän puolisosta tai perheestä Pakistaniin matkustaessani. Tiesin ainoastaan perheen olevan hyvin avulias ja ystävällinen ja perheen oikeasti haluavan minut hääjuhliinsa. Perhe auttoi viisuminhankintaprosessissa ja sai hankittua monille kansainvälisille hääkutsuvieraille jopa kolmen vuoden viisumin Pakistaniin. Perheen omistaessa Pakistanin turvallisuusjoukot ja työskennellessä suurlähettiläiden parissa oli viisumin saanti lähes varmaa. Koko häät oli suunnitellut naimisiinmenevän tuttuni sisko, joka oli itsekin juuri mennyt naimisiin. Sisko oli pyytänyt kaikkien ulkomaalaisten häävieraiden mitat ja teettänyt kaikille jokaiselle hääpäivälle omanlaisensa uniikit ja värikkäät asut.

Pakistaniin lähtöä sainkin jännittää kokonaisen viikon. Juuri ennen lähtöäni uutiset täyttyivät otsikoista, kuinka Pakistanin ja Intian konflikti oli pahentunut, siiviilejä tapettu ja peloteltiin kuinka Pakistanissa voisi alkaa kohta ydinsota. Kaikki lennot Pakistaniin peruttiin. Onneksi minulla oli tällä kertaa onni matkassa mukana ja Pakistanin ilmatila avattiin uudestaan juuri ennen häiden ajankohtaa. Pääsin siis lentämään turvallisesti Pakistaniin. Pakistanin lentokentällä turvatarkastukset läpäistyäni kävelin lentokentän ovista ulos. Tuntui kuin olisin kävellyt suoraan johonkin jalkapallokentän valokeilaan, jonka katsomo oli täynnä ihmisiä. Sadat katsomossa olevat ihmiset tuijottivat minua, ainutta valkoihoista ihmistä, joka asteli Islamabadin lentokentältä ulos. Minulla oli kaikenlisäksi vielä ihonmyötäiset vaatteet päällä, kun en jotenkin tajunnut niitä lentokentän vessassa vaihtaa soveliaampaan asusteeseen. Kentän toiseen päähän päästyäni kaljupäinen mies tuli luokseni kysymään olenko Venla. Olin edellisenä iltana saanut samaiselta mieheltä viestin, jossa hän kertoi olevansa turvallisuusjoukoissa töissä ja tulevansa minua vastaan lentokentälle. Mies oli lähettänyt itsestään myös minulle kuvan, jossa hän näytti aivan kuin joltain raiskaajapedofiiliterroristiltä. Kuvassa ei ollut hymyn hymyä, mutta miehen kasvotusten tavattuani mielipiteeni kaverista muuttui kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Lähes ensimmäinen asia, mitä mies minulle sanoi oli, ”Venla you should close your zipper.” Hahahah tiedättekö, minkä häpeän tunteen koin, kun tajusin, että kaikki ne sadat ihmiset, jotka ovat tuijottaneet minua, ovat myös nähneet vetskarini auki ja ihanan pinkit pikkarit vilkkuvan sieltä alta. Ei nyt mennyt ihan putkeen tämä Pakistanin matkan alku. Onneksi en sentään tullut kivitetyksi, kun näinkin ”paljastavan” asun kanssa putkahdin tähän konservatiiviseen maahan. Tästä selvittyäni kapusin juuri kiillotettuun maastoautoon, jossa autokuskini minua jo odotti. Kaljupää-henkivartija ja autokuski ajoivat minut suoraan hotellilleni, joka oli aidattu ja ympäröity sotilailla vehreän puutarhan keskellä Islamabadissa. Kaikki kaukaa tulevat häävieraat yöpyivät joko tässä hotellissa tai perheen lukaalivillassa.

Pakistanilaiset häät menevät yleensä saman kaavan mukaan, mutta toki alueellisia eroja on nähtävillä. Ensin on kihlajaisjuhla, jossa on musiikkia ja mahdollisuus tanssia. Vieraita on vähemmän kuin itse hääseremoniassa. Pakistanissa on edelleen myös tavallista, että perhe naittaa tyttärensä miehelle, jota tytär ei ole koskaan aikaisemmin edes tavannut. Tässä tapauksessa kulttuurin mukaan ensimmäisenä hääpäivänä saatetaan käyttää peilejä, joiden kautta hääpariskunta näkee ensimmäisen kerran puolisonsa. Näin ei tarvitse heti katsoa toista suoraan silmiin, vaan välimatka on vielä turvallinen toiseen pikkuhiljaa tutustuessa. Minun tuttuni on kuitenkin modernimmasta perheestä ja pariskunta oli tavannut toisensa yliopistossa. Kihlajaisjuhlien jälkeen jotkut pitävät erilaisia retkiä suvun ja muun hääväen kesken, jossa toisiinsa pääsee tutustumaan paremmin. Ystäväni juhlivat tätä maalla, jossa sulhasen sisko lypsi lehmästä maitoa ja juotti tätä sulhaselle. Näiden jälkeen on vuorossa päivä, jona allekirjoitetaan naimisiinmenotodistus ja sovitaan myötäjäislahjoista. Näiden seremonioiden jälkeen alkavat vasta viralliset häät, jotka kestävät budjetista riippuen yleensä kolme päivää.

Edellisenä iltana ennen ensimmäistä kunnon hääjuhlaa menimme naimisiin menevän ystävämme perheen kauniisti hääpäivää varten koristellulle asunnolle, jossa ystävämme sukulaiset tekivät kaikille ulkomaalaisille naispuolisille vieraille henna-tatuoinnit käsiin. Perinteisesti hennaa laitetaan ainakin kämmeniin, mutta halutessaan hennalla voi koristella vaikka koko käsivarret. Tähän tosin menee rutkasti aikaa pikkutarkkojen ääriviivojen vuoksi. Henna-tatuoinneissa kesti tehdä noin muutama tunti, jonka jälkeen lähdettiin miesten luokse toisen sukulaisen kartanoon harjoittelemaan seuraavan päivän tanssirutiineja. Ensimmäinen hääjuhlapäivä on nimeltään Mehndi. Mehndi-juhla on kaikkein riemukkain, jossa morsian ja sulhanen kokoaa ystävistään tiimin, jotka tanssivat kymmeniä eri koreografioita ja kilpailevat toisen tiimiä vastaan, kenen koreografiat ja meininki ovat parempaa. Minä kuuluin sulhasen tiimiin ja tanssitreenit aloitimme kello yhdeksältä illalla ja treenit päättyivät neljän ja viiden välillä aamuyöllä. Tässä ajassa kävimme noin kymmenen koreografiaa läpi. Ei siinä muuten mitään, mutta olin edellisenä ja sitä edellisenä yönä nukkunut vain parin tunnin yöunet, joten aivokapasiteetti ei ollut ihan täydessä käytössä. Kesken tanssitreenien tanssisaliin asteli sulhasen ja muiden yllätykseksi pakistanilainen bändi afrikkalaisten rumpujen kanssa ja he alkoivat soittaa meille livemusiikkia. Tanssimme nopean musiikin tahtiin ja saimme uusia ideoita tanssikoreografioihimme. Oli niin uskomatonta nähdä kaikki pakistanilaiset niin naiset kuin miehetkin tanssivan kuin viimeistä päivää.

Seuraavana aamuna heräsimme taas aikaisin vain parin tunnin yöunien jälkeen ja menimme brunssille sukulaisten luokse. Meitä ulkomaalaisia kohdeltiin kuin kunniavieraita. Kaikki olivat hyvin onnellisia, kun olimme tulleet niin kaukaa ainoastaan häitä varten Pakistaniin. Toiset porukasta tunsivat hääparin läpikotaisin, kun taas toiset hädin tuskin tiesivät edes heidän sukunimiään. Sillä ei kuitenkaan ollut mitään merkitystä. Tärkeintä oli, että olimme saapuneet paikalle juhlistamaan tätä onnellista aikaa. Brunssin jälkeen kertasimme vielä tanssikoreografioita pikaisesti, jonka jälkeen me tytöt menimme kampaamoon ja meikkaajalle valmistautumaan iltaa varten. Olen varmaan viimeksi ollut laittamassa kampausta kampaamossa Jenkeissä Prom-tanssiaisissa. Tuli vähän samanlaiset prinsessavibat tälläkin kertaa mieleen. Harvemmin sitä istuu tuolissa neljän kampaajan operoimassa tukkaani kaikista eri ilmansuunnista samaan aikaan. Naamat ja letit saatuamme kuntoon lähdimme takaisin hotellille pukeutumaan pakistanilaisiin mekkoihimme.

Illalla lähdimme autosaattueellamme kohti hääpaikkaa. Hääpaikaksi oltiin valittu Marinet-hotelli. Hotellin porteille saavuttuamme edessä oli kunnollinen turvatarkastus. Turvatarkastuksessa lähinnä etsittiin mahdollisia aseita ja räjähteitä. Auto tarkastettiin lattiasta kattoon. Mukana oli koira ja pomminetsijälaitteisto. Turvatarkastuksesta läpipäästyämme ajoimme hotellin porteista sisään, nousimme autosta ja astelimme prinsseinä ja prinsessoina punaista mattoa pitkin kohti juhlasalia. Juhlasali oltiin koristeltu kukilla ja kaikella kiiltävällä niin värikkääksi ja juhlavaksi, että meinasin ihan sokaistua paikan kauneudesta. Juhlien oli tarkoitus alkaa lähes samantien juhlapaikkaan saavuttuamme, mutta pakistanilaisen aikataulun mukaan tilaisuudet alkavat useamman tunnin myöhässä. Odotellessamme häiden alkamista kymmenet kameramiehet halusivat ottaa meistä länkkäreistä ryhmäkuvia ja yksilökuvia erilaisissa poseerauksissa. Tuntui kuin olisimme olleet häiden keskiössä, vaikka tosiasiassa puolet meistä oli melkein kuin kuokkavieraita. Meille myös tarjoiltiin alkoholia, mutta viinapullot oltiin peitetty kauniisti lautasliinalla, sillä alkoholin hallussapito ja käyttö on Pakistanissa laitonta. Perhe oli kuitenkin sen verran korkeassa asemassa Pakistanissa, joten mitäpä sitä ei voisi korkean asemansa turvin tehdä.

Ihmisiä kerääntyi peileistä tehdyn lavan ympärille. Kutsuvieraita oli yhteensä lähes tuhat. Pitkän odottelun jälkeen häät virallisesti alkoivat. Ensimmäisenä punaisen maton päästä lavalle astelivat sulhanen sukulaistensa saattamana. Sulhasen päästyä lavalle Bollywoodin tähdittämän musiikin tahtiin, oli morsiamen ja tämän sukulaisten vuoro astella lavalle. Morsian tuli lavalle kukilla koristetulla polkupyörällä isänsä saattamana. Samalla hänen tiiminsä muut jäsenet puhalsivat pilleihin, vihelsivät ja pitivät niin paljon ääntä, että tunnelma nousi hetkessä kattoon asti. Lavalle päästyään morsiamen isä piti koristeltua sateenvarjoa prinsessaksi pukeutuneen morsiamen yllä. Lavalla nuoripari kohtasivat toisensa ja tanssahtelivat Bollywoodin tahtiin, jonka jälkeen he nousivat istumaan lavan taakse asetellulle alttarille. Tämän jälkeen alkoivat tanssibattlet; morsiamen tiimi vastaan sulhasen tiimi. Suurin osa länkkäreistä kuuluivat sulhasen tiimiin. Meillä olikin kunnon etulyöntiasema, kun länkkärit ovat entuudestaan jo iso juttu Pakistanissa. Meidän tiimillämme oli yhteensä noin kolmekymmentä tanssikoreografiaa, joista minä osallistuin kymmeneen. Jokaisessa koreografiassa oli tanssijoita kahdesta kahteentoista. Tanssit olivat sekoitusta bollywoodista ja showtanssista. Meno oli yhtä letkeää kuin jossain Slummien miljonääri-elokuvassa.

Lyhyiden yöunien jälkeen en todellakaan ollut priimakunnossa tanssimaan, mutta onneksi Pakistanissa ei ole niin justiinsa, miten koreografiat vetää. Kunhan menee sinne päin ja energiaa piisaa, niin ihmiset ovat tyytyväisiä. Kertaalleen menin lavalle siinä uskossa, että minun kuuluisi olla tässä koreografiassa mukana, mutta pian musiikin alkaessa soimaan tajusinkin, etten ole edes kuullut tätä biisiä ennen saati sitten tiennyt yhtään, miten tämä koreografia menee. En kehdannut siinä vaiheessa enää perääntyä, joten itsevarmana vedin koko koreografian alusta loppuun kunnon sooloiluna. Improvisointi meni takuulla putkeen, sillä sain kutsun seuraaviin häihin heti näiden häiden perään. Tätähän vauhtia jäisin Pakistaniin useiksi viikoiksi, jos jokaisissa häissä saa kutsun heti seuraaviin häihin haha. Virallisten koreografioiden jälkeen alkoi freestyle tanssi, jossa kaikki halukkaat saivat nousta lavalle tanssimaan. Tämän aikana oli myös illallinen. Kello taisi olla tähän aikaan jo kaksi aamuyöllä. Se ei kuitenkaan menoa haitannut. Parhaat bileet alkoivatkin vasta ruokailun jälkeen. Taas katsoin suu ammollaan, miten niin konservatiivisesta maasta tulleet ihmiset tanssivat näinkin antaumuksella. Parempia bileitä saa etsiä ja pitkään!

Seuraava hääpäivä eli The Baraat, on hieman virallisempi tapahtuma, jossa ei ole tanssia, vaan ainoastaan erilaista ohjelmaa hääparin ympärillä. Tänä päivänä morsiamen on tarkoitus sanoa hyvästit lapsuudenperheelleen astuessaan samalla uuteen perheeseensä. Juhlatila oli sama kuin edellisenä päivänä, mutta sisustus oli aivan eri näköinen. On aivan uskomatonta tajuta, miten yhdessä päivässä he ovat saaneet vaihdettua koko sisustuksen lattiasta kattoon. Täytyy myös muistaa, että häiden ollessa miljoonahäät ei koristeluissakaan olla pahemmin säästelty. Päinvastoin. Tilaisuuden alettua sulhanen asteli lavalle ensimmäisenä, jonka jälkeen hän kävi istumaan lavan eteen asetetulle kuninkaalliselle sohvalle. Tämän jälkeen morsian ja hänen vanhempansa saattoivat morsiamen sulhasen luokse. Tämän hääpäivän tarkoituksena on luovuttaa morsian sulhaselle ja morsiamen tulee perinteitä kunnioittaen itkeä mahdollisimman paljon. Onhan se nyt surullista ja suuri elämänmuutos jättää lapsuudenperheensä taakse. Morsiamen saattaa kuitenkin olla vaikeaa itkeä niin suuren ihmisrykelmän edessä, joten tämä on vaatinut morsiammelta viikkojen harjoittelun.

Lavalle astellessa morsian nyyhkytti, mutta ei varsinaisesti vielä itkenyt niin paljoa kuin mitä toivottiin. Suurimmat kyyneleet tulivat myöhemmin yöllä koko tilaisuuden päätyttyä. Morsian vollotti ihan kunnolla ja näyttikin siltä, että mukana saattoi olla ihan aitojakin kyyneleitä. Oli hauska nähdä vierestä, kun sulhanen naureskelee vieressä morsiamen feikki-itkulle haha. Itkemisen lisäksi iltaan kuului paljon valokuvausta. Kameramiehet olivat kokoajan ihmisten kimpussa joko ottamassa videokuvaa tai tavallisia kuvia. Iltaan kuului myös erilaista ohjelmaa, kuten kenkäleikki, jossa morsiamen siskot varastivat sulhasen kengät. Sulhasen on tarkoituksena saada ostettua kenkänsä takaisin siskoilta. Hinnasta ei kuitenkaan päästy ihan heti yhteisymmärrykseen ja sopivan hinnan kanssa käytiin taistelua useamman kymmenen minuutin ajan. Tämä leikki ikään kuin antaa viimeisen mahdollisuuden morsiamen sisaruksille saada morsian vielä takaisin perheeseen, jos sulhanen ei maksa tarpeeksi paljon kengistään.

Viimeinen hääpäivä eli The Walima oli morsiamen perheen järjestämä. Muut hääpäivät olivat olleet sulhasen perheen järjestämiä. Viimeisenä päivänä hääpari on virallisesti naimisissa. Juhlatila näytti taas aivan siltä, kuin olisin astellut jonnekin Disney-leffan satumaailmaan. Punaista mattoa ei tällä kertaa ollut, vaan tämä oltiin korvattu kymmenillä peileillä, jotka oltiin aseteltu lattialle jonoon ja jota pitkin käveltiin kukilla päällystettyjen paalujen lomasta hääparin luokse toiselle puolelle salia. Pukeutumisteemana oli iltapukumaiset mekot. Huomasi, ettei ole laahuksia oikein tottunut käyttämään, kun joka toisella askeleella meinasin kompastua mekkooni. Viimeisenä iltana ei oikeastaan tapahtunut mitään ihmeellistä. Söimme ja joimme hyvin. Olimme taas poseerattavina ja meistä otettiin tusinoittain yksilökuvia ja kuvia hääparin perheen kanssa. Annoimme hääparille lahjamme ja toivotimme onnea vastarakastuneelle parille. Tänä iltana pääsimme ensimmäistä kertaa ajoissa nukkumaan. Uni tuli nopeasti ja nukuimme iltapäivään asti.


Seuraavana päivänä ovesta ulos astuttuani huomasin oven takana kauniisti koristellun paketin, jonka päällä luki minun nimeni. Avasin paketin ja sisältä paljastui koruja, huivi ja kuuluisa pakistanilainen koriste-rekka-auto. Lahja oli kiitoksena siitä, että olin osallistunut näihin häihin. En voinut uskoa tätä todeksi. Kaikki se, mitä perhe oli jo valmiiksi tehnyt puolestani ja sen kaiken päälle tällainen lahja. Ihan uskomatonta. Perhe siis kustansi minulle aivan kaiken, henkivartijasta autoon ja autokuskiin, hääkampauksista häämekkoihin, hotelleista Pakistanin rafloihin ja eri kaupunkien nähtävyyksien bongailuun. Jään ikuisesti kiitolliseksi perheelle näin ihanasta mahdollisuudesta päästä tutustumaan näinkin intiimiin paikalliseen tapahtumaan. Vaikka olenkin osallistunut yli kymmeneen häihin Lähi-Idässä ja Afrikassa niin nämä häät olivat ehdottomasti suosikkini! Näiden häiden jälkeen alkoi taas seuraavat häät, jossa todellakin olin kuokkavieraan roolissa haha. Pakistaniin matkustaessa kannattaa siis varautua pysymään maassa pidempään, sillä hääkutsuja saattaa tulla ihan tuiki tuntemattomilta ihmisiltä, jotka haluavat saada hyvää onnea kutsuessaan ulkomaalaisen vieraan häihinsä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *