Iran -maailman ystävällisimmät ihmiset

posted in: iran, lähi-itä, middle-east, Uncategorized | 0

Kun sanoin matkustavani Iraniin ystävät, tutut ja sukulaiset olivat aivan kauhuissaan. Iranissahan on poliittista levottomuutta! Iranissa voi turisti joutua vankilaan! Iran on pelottava Lähi-Itään kuuluva muslimimaa, jossa naisia alistetaan! Vielä edellisen blogitekstinikin perusteella voisi kuvitella, ettei Iran ainakaan naissoolomatkailijalle sovi matkustuskohteeksi. Iranissa joutuu varmasti raiskatuksi tai ainakin seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Totuus on kuitenkin jotain aivan muuta. Ehkä Iranissa on tiukat islamilaiseen sharia-lakiin perustuvat säännöt, mutta en ole pitkän matkustushistoriani aikana koskaan ennen kohdannut yhtä hyväsydämisiä, aitoja ja vieraanvaraisia ihmisiä. Sellaisia ihmisiä, joiden ansiosta maailmalla on edes pienet mahdollisuudet muuttua rauhaa ja rakkautta kukoistavaksi paratiisiksi.

Yökyläilyä

Koko kolmen ja puolen viikon aikana yövyin ainoastaan kolme yötä hostellissa. Kaikki muut yöt vietin paikallisten ihmisten kodeissa. Ihmisiä tapaa niin kaduilla, sohvasurffaus-nettisivustolla kuin Iranissa tutustuneiden paikallisten ihmisten kautta. Ihmiset suorastaan anelevat, että tulisin heidän luokseen vieraaksi. Vaatimattomana suomalaisena sitä odottaa nukkuvansa patjalla lattialla ja ehkä juuri ja juuri iltateet joku saattaisi tarjota. Hyvin usein on kuitenkin käynyt niin, että perheen emännät tai isännät antavat minulle oman king-size sänkynsä ja siirtyvät itse nukkumaan olohuoneen lattialle. Tämän lisäksi kaikki perheet ovat tarjonneet minulle kaikki päivän aikana syötävät ateriat. Vierailulta poislähtiessäni minulle on yleensä annettu vielä jotain pientä naposteltavaa matkalleni mukaan.


Pohjolan tytön valkoisena hohtavat kasvot

Toisen matkapäivän Iranissa vietin Tehranin katuja pitkin seikkaillessani. Olin pukeutunut samaiseen muslimiasuun kuin edellisenä päivänä ja minusta silti tuntui kuin kaikki olisivat tuijottaneet minua. Tuntui kuin olisin kävellyt punaisella matolla, jossa ihmiset ikään kuin kumartavat minun tullessani heidän kohdalle. Ehkä pohjoisesta tulleen tytön kasvot sitten hohtivat valkeuttaan ja sain näin liimattua kaikki katseet itseeni. Onneksi tähän olin jo tottunut Afrikassa. Eikä Iranissa sentään ihmiset tulleet juosten luokseni koskettamaan vitivalkoista ihoani ja vaalean ruskeita kutrejani. Näyttäessäni eksyneeltä tuli heti joku paikallinen luokseni kysymään tarvitsisinko apua. Kun kerroin etsiväni paikallista persialaista ravintolaa auttoi ohikulkija viemään minut ravintolaan sisäänkäynnille asti. Tämän jälkeen hän varmisti, että onhan minulla kaikki, mitä nyt tarvitsen ja osaanhan varmasti kävellä täältä takaisin majapaikalleni. Lopuksi hän toivotti lempeästi hyvää päivän jatkoa ja jatkoi matkaansa, minne ikinä hän olikaan menossa.

Kohtaaminen hostellissa

Ensimmäisen yöni Iranissa vietin hostellissa. Seuraavana aamuna herättyäni päädyin juttelemaan ystävälliselle hostellin työntekijälle. Meillä synkkasi ja mielenkiinnon kohteet kohtasivat ihan satasella. Päädyimmekin seuraavana päivänä lähtemään extempore liftausreissulle kohti pohjois-Iranin vuoristoa. Päätös tehtiin muutamassa minuutissa ja matkaan lähdimme alle puolessa tunnissa. Hauskinta jutussa on se, että miehellä olisi ollut koko viikko töitä aamusta iltaan, mutta hän päätti palkata ystävänsä hostellille siksi aikaa töihin. Jälkeenpäin mies kertoi minulle, ettei hänen ystävänsä puhu sanaakaan englantia. Hahah aika oleellinen asia työpaikassa, jossa kommunikaatio lähes kaikkien asiakkaiden kanssa tapahtuu englanniksi. Matkamme aikana tulikin useampaan kertaan soittoja tulkkausapua varten. Jutun pointti oli se, että ihminen ottaa töistä omin luvin vapaata ainoastaan MINUA VARTEN! Mitä ihmettä?!?

Kohtaaminen vessassa

Olimme ystäväni kanssa roadtripillä ajamassa kohti Iranin ympäröivää valtiota Qom:ia. Päätimme pitää vessatauon pienen kylän moskeijan kohdalla. Kävin vessassa ja päätin samalla pestä kuumuudessa hiostuneita kasvojani. Otin pitkähihaisen paidan pois päältäni, jotta saisin vilvoiteltua myös käsivarteni. Tatuointini paljastettuani luokseni tuli vanhempi rouva, joka ei puhunut sanaakaan englantia. Hän alkoi koskettaa käsivarsissani olevia kuvia ja katsoi niitä ihmeissään silmät suurina. Hän jutteli minulle jotain farsiksi, mutta en ymmärtänyt rouvan puheista sanaakaan. Seuraavaksi rouva tajusi, etten osaa hänen kieltään ja otti puhelimensa käteen ja alkoi soittaa jollekin. Hän antoi puhelimensa minulle ja selitti innoissaan minulle jotain. Vastasin puhelimeen ja sanoin englanniksi hei. Puhelimessa vastasi rouvan tytär, joka osasi puhua englantia. Kerroin nimeni ja kotimaani ja tytär toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi Iraniin. Vieressä seisova rouva katseli innoissaan, kun juttelin tämän tyttärelle englantia eikä hän meinannut pysyä innostuksesta paikoillaan. Puhelun päätteeksi rouva tuli vielä pitämään kädestäni kiinni samalla, kun hän sanoi jotain farsiksi. Lopuksi hän antoi minulle vielä mukaan persialaisia makeita leivoksia.

Kohtaaminen moskeijassa

Eräänä päivänä olin vierailemassa upeassa Shirazin moskeijassa. Istuin moskeijan pienistä peileistä taiteillun rukoustilan pehmustetulle lattialle ja aloin ihailemaan huoneen kauneutta. Luokseni tuli kolmekymppinen nainen, joka tuli utelemaan, mistäpäin olen kotoisin. Aloimme jutella Iranin matkastani ja naisen perheestä. Keskustelun päätyttyä nainen antoi kutsun perheensä luokse illalliselle ja lopuksi hän antoi minulle vielä lahjaksi kauniin rukousnauhakaulakorun.

Saanko istua seuraksesi?

Yhtenä aurinkoisena päivänä Tehranissa päätin lähteä kaupungin keskustaan tarkkailemaan ja tutkimaan paikallisten ihmisten käyttäytymistä ja arkielämää. Istuin metroaseman puiston vieressä olevalle penkille tarkkailemaan ihmisiä. Olin yksin, mutta koko tänä aikana en tuntenut olevani yksin. Ohikulkevat ihmiset hymyilivät minulle, moikkasivat minua tai kysyivät lupaa istua viereeni ja alkoivat rupattelemaan kanssani. Istuin penkillä muutaman tunnin ja tänä aikana sain seuraukseni viisi eri ihmistä. Kaikki olivat uteliaita kuulemaan, mikä nuoren naisen tuo Iraniin. Kaikki viisi ihmistä tarjoutuivat antamaan puhelinnumeronsa minulle, jos joskus tarvitsisin apua Iranin matkallani.

Tulkin löytyminen kadulta

Olin juuri saapunut Esfahaniin, Iranin etelämmässä sijaitsevaan kaupunkiin. Olin buukannut Iranin toisen päivän hostellissa, mutta janosin tutustua taas uusiin paikallisiin ihmisiin. Ei mennyt kuin kymmenen minuuttia, kun puistoalueella mies tuli luokseni kysymään, mistä olen kotoisin. Siitä alkoi pitkä keskustelutuokio Iranin matkastani ja naisten oikeuksista. Selvisi, että myös mies oli jonkinlainen feministi ja hän tarjoutui tulemaan tulkikseni pienemmille kylille, joissa harvat ihmiset puhuvat englantia. Siitä alkoikin yhdessä taivallettu muutaman päivän pituinen roadtrip ihastelemaan Iranin upeaa suola-aavikkoa ja hiekkadyynejä samalla, kun vierailimme paikallisten ihmisten kodeissa haastattelemassa naisia naisten ja miesten tasa-arvosta.

Ihanin mummeli

Paikallinen uusi tuttavani kutsui minut isoäitinsä luokse maalle kylään. Perille saavuttuamme mummo otti minut avosylin vastaan ja halasi minua viimeisillä voimanrippeillään. Hän oli laittanut ruokaa valmiiksi ja söimme vatsamme täyteen herkullista kasvisrisottoa. Jälkiruuaksi hän keitti vielä teetä, toi ison lautasellisen pehmeitä paperiin käärittyjä karkkeja sekä auringonkukansiemeniä. Minä olin jo niin täynnä, etten meinannut jaksaa enää herkkuja syödä. Mummo huomasi väsymykseni ja käski minun mennä pötköttämään sohvalle. Menin sohvalle makaamaan. Mummo ajatteli, että nyt kun pääsin lepuuttamaan jalkojani jaksaisin syödä lisää makeisia. Hän nosti sohvan edessä ja aivan käteni ulottuvilla olevat karkki- ja auringonkukkasiemenlautaset sohvalle ihan nenäni eteen, hymyili leveästi ja näytti innoissaan käsillään, miten minun tulisi vielä syödä lisää. Söin muutaman karkin, jonka jälkeen päätin lepuuttaa silmiäni. Olin valvetilan ja unen välimaastossa, kun mummo tuli kävelykepin kanssa luokseni, levitti viltin päälleni ja silitti päätäni.

Suojelusenkelini

Iranissa on todella vilkas liikenne eikä suojateitä oikeastaan ole olemassakaan. Teiden ylittäminen on itseasiassa hyvin pelottavaa. Järkevintä on seurata jotakuta paikallista ja ylittää tie samaan aikaan tämän kanssa. Paikalliset kuitenkin ovat tottuneet järjestäytymättömään liikenteeseen ja osaavat arvioida, milloin on sopiva aika tie ylittää. Jos olen ylittämässä tietä yksin, tekee mieli vain laittaa silmät kiinni ja toivoa parasta. Yhtenä iltana juuri pahimman ruuhkan aikaan olin juuri lähtemässä ylittämään tietä, kun moottoripyörää ajava mies kiilaa autolla hurjastelevien eteen ja ajaa moottoripyörällä minun vieressäni samalla näyttäen autoille pysähdysmerkkejä. Hän siis saattoi minut turvallisesti tien toiselle puolelle ja piti huolta siitä, ettei yksikään autoilija päässyt ajamaan tienylityskohdallani ylittäessäni tietä.

Ihana rekkamies

Liftasin Iranista Irakiin Iranilaisen rekkakuskin kyydissä. Rekkakuski piti minusta huolta kuin omasta lapsestaan. Hän osti kokoajan ruokaa ja naposteltavaa minulle. Aina, kun yritin jotain maksaa hän vain sanoi jyrkästi ei, eikä ottanut tarjoustani kuuleviin korviinsa. Hän osti minulle myös Irakin kertakäyttöisen sim-kortin ja varmisti, että minulla on netti, jos joskus eksyisin Irakissa. Hän myös yritti tehdä kaikkensa, jotta saisi suostuteltua minut jäämään Iraniin, sillä häntä pelotti yli kaiken, miten tulisin selviämään Irakista elossa. Hän jopa pyysi tuttavansa rekka-autoon kylään, joka tuli pelottelemaan minua tarinoillaan Irakin sodista. Pitkän suostuttelun ja puheluiden jälkeen rekkakuski uskalsi päästää minut menemään. Hän vei minut kädestä pitäen taksikuskin luo, maksoi taksikuskille etukäteen ja sanoi, että veisi minut seuraavaan suureen kaupunkiin ja pitäisi minusta huolta. Miten voi ihmisellä olla näin suuri sydän! Ei pysty käsittämään.

Tervetuloa Iraniin!

Olin kävelemässä takaisin yöpaikalleni Esfahanissa, kun joku tavallinen kaduntallaaja pysäytti minut ja käski minun odottaa häntä hetken. Näin miehen reippailevan viereiseen kauppaan ja jäin hämilläni odottamaan, mitä tuntemattomalla ihmisellä oli mielessä. Parin minuutin päästä mies tuli ulos kaupasta jäätelötötteröt ja energiajuoma käsissään. Hän antoi minulle toisen jäätelöistä ja energiajuoman sekä sanoi ”Tervetuloa Iraniin”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *